Valitsemisen sietämätön vaikeus

Blogi on elänyt vähän hiljaiseloa, sillä pari viime viikkoa on ollut superkiireistä töissä, ja olen ollut melko väsynyt. Ei ole ajatus oikein kulkenut. Tänään kuitenkin ehdimme ja jaksoimme viimein sulhasen kanssa istahtaa alas tutkimaan vaihtoehtoja, joita olimme katsastaneet häidemme juhlintapaikaksi.

Juhlitaanko häitämme kenties näissä maisemissa?

Vaihtoehdot rajautuivat lopulta erinäisistä syistä kahteen, joiden välillä emme vieläkään ole tehneet aivan lopullista päätöstä. Toinen paikka iski minuun heti ensinäkemältä, ja pohdiskelinkin sen näkemisen jälkeen, olisiko tuo "se oikea".  Ruoat ja siivous tapahtuisivat talon puolesta (alkoholijuomat saa tuoda itse). Helppous on siis ehdottamasti tämän paikan vahvuus. Paikka on meren rannalla, ja tilaan kuuluu iso terassi. Hyvällä säällä tämä olisi siis nappivalinta. Mutta... Suomalainen kesäsää on tunnetusti arvaamaton. Sisätilat ovat hiukkasen ahtaat, joten jos ulkotilat ovat sateen tai kylmyyden vuoksi poissa pelistä, täytyy sisällä käyttää tavallista enemmän luovuutta. Sulhanen pitää lisäksi sisätiloja aavistuksen kalseina, joskaan hän ei ole tavallani tutustunut koristelun tuomiin mahdollisuuksiin. Vihkimisen voisi tässä tilassa suorittaa upeasti ulkona, jos sää sallii, mutta myös sisätiloista löytyy kiva vaihtoehto vihkipaikaksi.

Vai tapahtuisiko vihkiminen sittenkin näiden seinien sisällä?

Toinen paikka olisi turvallisempi vaihtoehto. Sisällä on useampia erillisiä tiloja, joihin voi järjestää erilaista ohjelmaa, vaikka koko porukka mahtuu kyllä syömään yhteen tilaan. Sateellakaan ei siis tarvitsisi pönöttää tiukasti omalla paikalla. Sisällä on kuitenkin vähän pimeää pienistä ikkunoista ja tummista seinistä johtuen. Koska häitä on tarkoitus juhlia keskikesän aikoihin, ei tämä tietysti ole ideaalia. Lisäksi ulkotiloissa on toivomisen varaa. Vihkimiseen ei tässä tilassa ole niin hyvää paikka sisällä eikä ulkona.

Olemme nyt kallistumassa tuon edellä kuvailemani paikan suuntaan. Lähetän sinne tänään tarjouspyynnön ja kyselen vielä muutamia lisätietoja. Kummatkin paikat ovat tilavuokran suhteen sen verran edullisia, että se ei tule päätöstämme ratkaisemaan suuntaan taikka toiseen. Sulhanen aikoo tehdä vielä tutkimusta sen suhteen, millä todennäköisyydellä kesän viikonloppuina sataa. :D


Uh, miksi tämä on niin vaikeaa!?

Häät sulhasen tapaan, osa 3

Olen kirjoitellut sulhaseni lennokkaista hääideoista aiemminkin täällä ja täällä. Uusia ideoita on matkan varrella virinnyt. Osassa ideoista voisi olla jotakin, mutta osa menee kyllä yli ymmärryksen.

- Virtuaalitodellisuushäät. Sulhasella alkoi jossakin vaiheessa iskeä epätoivo hääpaikkoja kierrellessämme. Hän totesi, että varataan vaan joku iso halli ja isketään kaikille virtuaalilasit päähän. Jokainen voisi siten viettää häämme sellaisissa maisemissa kuin haluaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin voi olla mahdollista, mutta mieluummin pidän omat häämme ihan oikeasti todellisina ja vähemmän virtuaalisina.
- Some-häät. Jatkoa edelliseen, kun olin virtuaalihäät torpannut. Että jos vain karattaisiin johonkin paratiisiin ja mentäisiin siellä naimisiin. Sitten voisi lähettää "vieraille" vaikka Youtube-lähetystä tilaisuudesta. Tähän hän tietysti jatkoi, että lähetys jatkuisi tietysti läpi hääyön. No niin, ei tarvitse varmaan edes sanoa, ettei tämäkään idea päätynyt totutuksen tasolle.
- McGyver-juomapeli. Kyllä, se nousi uudelleen keskustelun alle. En lämmennyt edelleenkään.
- Hääsalsa. "Eikö meille tulekaan hääsalsaa?" kysyi sulhanen, kun totesin erään kappaleen soidessa Spotifysta, että tämä voisi olla mahdollinen häävalssi. Jos sulhanen opettelee salsaa, suostun varmasti tanssimaan sitä häätanssina. Epäilen kuitenkin vahvasti. T. ei ole mikään parkettien partaveitsi. Valssi kuitenkin jotenkuten luonnistuu, jos minä vien. ;)
- Soidintanssi häätanssina. Edellisen teeman jatkoa, joskin aivan eri tilanteessa ja ajallisesti erillään. Katsoimme Life-dokumenttia, jossa näkyi joidenkin vesilintujen soidintanssia veden pinnassa. T. kysyi, että eikö toi olisikin makea häätanssi. En ole ihan varma, miten tuo toteutus sujuisi...

Hääpaikat katsastettu?

Eilen kävimme katsomassa mahdollisesti viimeistä juhlapaikkaa. Nyt olisi päätösten aika. Eilen olimme T.n kanssa molemmat niin väsyneitä, että emme jaksaneet ruveta pohtimaan asiaa. Pitää katsella paikoista otettuja kuvia sekä tekemiäni muistiinpanoja. Ennen kaikkea täytyy miettiä sitä, mitä haluamme häiltämme, mitä ominaisuutta priorisoimme, mistä voimme joustaa?

Elämme siis jännittäviä aikoja. Olisin pakottanut (tai lahjonut viinillä ja ruoalla) sulhon juhlapaikkatutkimukseen tänään, jos olisin ollut kotona, mutta istun paraikaa junassa matkalla vanhempieni luokse Turkuun. Mahdollisesti yritän istuttaa sulhon alas sunnuntai-iltana.

T. siis kyllä haluaa osallistua juhlapaikkapäätökseen aivan yhtä lailla kuin minäkin. Hänellä vain ei ole asian kanssa mikään kiire. Minä taas malttamattomana haluaisin jo päästä tekemään päätöksiä ja suunnittelussa seuraavaan vaiheeseen. Hetihetiheti!

No, en tiedä, kuinka paljon aikaa ja energiaa minulla juuri tällä hetkellä häiden suunnittelulle on. Töissä on tullut vietettyä vähän turhan paljon aikaa viime päivinä. Mutta onhan syysloma jo aivan kulman takana ja kyllä vaan häähömppä on sopivaa vastapainoa työnteolle. :)

Apu morsiusdieettiin: Sulamo

Aivan aluksi haluan sanoa, että tätä tekstiä ei ole kirjoitettu yhteistyössä palveluntarjoajan kanssa, joskin kysyin luvan kuvankaappausten käyttöön. Teksti perustuu omiin, erinomaisiin kokemuksiini, jotka halusin jakaa kanssanne toivoen, että tästä on jollekin apua. Itse nimittäin en ollut kyseiseen palveluun törmännyt, vaikka seurailenkin painonhallinnan tuulia mm. liikunta- ja hyvinvointilehtiä lukemalla.

Kyse on siis nettisivustosta nimeltä Sulamo, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti energiansaannin seuraamiseen. Syötyjen kaloreiden laskemisen on todettu edesauttavan painonpudotuksessa- ja hallinnassa onnistumista. Itselläni on ollut erilaisia tapoja kirjata syömäni ja kuluttamani kalorit: Olen käyttänyt mm. Kiloklubi-palvelua, Fineliä sekä sulhaseni minulle tekemää Excel-taulukkoa. Pari kuukautta sitten T. luki Tekniikan maailmasta (joo, minä en ollut Fitissä tai Sportissa törmännyt palveluun) Sulamosta ja vinkkasi minulle. Kun kilot sitten vain jatkoivat nousuaan kovasta halusta huolimatta, päätin, että nyt on aika ottaa avuksi jotain kättä pidempää.

Sulamo on maksullinen palvelu, mutta hinnat ovat mielestäni varsin maltilliset, ja kokeilemaan pääsee jo 1,90€:n tutustumishinnalla. Tämä myös takaa sen, ettei sivuilla näytetä mainoksia.

Monista ruokien merkkaileminen on tosi hankalaa ja puuduttavaa eikä sitä siksi jaksa tehdä kovin pitkään. Olen itse nyt merkkaillut syömiseni säännöllisesti muutaman viikon ajan ja homma sujuu tosi nopeasti. Itse olen vähän perfektionisti ja huono arvioimaan, joten punnitsen ruoat aina kun pystyn (koulussa oppilaiden kanssa syödessäni en siihen ryhdy). Perstuntumallakin pääsisi varmasti johonkin asti, mutta jos ei ole koskaan ruokiaan punninnut, suosittelen alussa grammanvahtimista. Kirjaan syömiseni ensin pikakirjoituksella vihkoon. Joku tekisi homman ehkä suoraan tabletille, kännykälle tms. Itse olen kokenut tämän helpommaksi, joskin se vie enemmän aikaa.

Se, mikä erottaa Sulamon aiemmin käyttämistäni palveluista, on nopeus ja helppous. Ohjelma muistaa aiemmin kirjaamani ruoka-aineet ja alkaa muodostaa niistä minulle suosikkeja. Se myös tarjoaa ensimmäiseksi sellaisia tuotteita, joita olen kirjannut aiemminkin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse aina erikseen hakea Valio Edam 17%, vaan jo kirjoittaessani riville ed, ohjelma löytää minulle oikean tuotteen. Sulamosta ovat tähän mennessä myös löytyneet lähes kaikki ruoat, joita sieltä olen hakenut. Sinne voi myös itse lisätä ruokia, jos ne vielä palvelusta puuttuvat. Sulamoon voi myös tehdä omia reseptejä.

Sulamo kertoo minulle myös informatiivisesti sen, paljonko minun tulisi saada energiaa, paljonko olen kirjaamistani ruoista sitä saanut ja paljonko pitäisi/saisi vielä syödä. Lisäksi ohjelma kertoo, miten energiansaantini jakautuu ravintoaineiden välille (hiilihydraatit, rasva, proteiini ja alkoholi). Se antaa suosituksen tavoitteellisesta jakaumasta. Ohjelma huomioi valintojen mukaan, jos noudattaa esim. vähähiilihydraattista ruokavaliota. Liikunnat saa tietysti myös kirjattua Sulamoon, ja ne vaikuttavat energiansaanti- ja jakaumasuositukseen.

Sulamossa on myös foorumi keskustelulle, jossa saa tsemppiä muilta sekä bloginpitomahdollisuus (hyvin yksinkertainen sellainen). Itse en ole näitä palveluita hyödyntänyt. Jos kuitenkin joku kanssamorsio innostuu Sulamoa kokeilemaan, voi minulle laittaa viestiä, niin perustetaan vaikka yhteinen tsemppiryhmä. :)

Tuntuuko syömisten kirjaaminen osana morsiusdieettiä liian uuvuttavalta vai voisiko se olla avain onnistumiseen?

Hääjuhlan värit

Kun aloin haaveilla tulevista häistämme ja kerätä kokoon Pinterest-kansiota, ajatuksena oli, että häiden teema rakentuu nimenomaan jonkin värin ympärille. Omat suosikkivärini ovat keltainen ja oranssi, jotka ovat vuosien varrella ruvenneet miellyttämään myös sulhasen silmää. Aluksi pähkäilinkin, kumpi väreistä saisi häissämme päähuomion. Blogin perustamisen aikaan voitolla oli keltainen, mutta aika pian päädyin siihen, että kyllä se sittenkin on oranssi.

Blogiani seuranneet tietävätkin, että jossakin vaiheessa sain kuitenkin päähäni ajatuksen: Miksi tyytyä yhteen? Löysin ihania ideakuvia koristeluista, kimpuista, kattauksista ym., joissa oli käytetty sekaisin eri värejä. Käytin ajatuksen sulhasella, joka myös piti kuvista, joita hänelle näytin. Se on siis päätetty: Häidemme väriteema on monivärinen. Täältä aiempaa koristeideointia. (Pinterestin hakusanoilla "colorful wedding" tai "mexican wedding" pääset näkemään, mikä minua inspiroi..)

Tässä jonkinlaista ideointi häiden väripaletista.

Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Mitä tahansa värejä ei voi heitellä sekaisin keskenään ja toivoa, että tulos on kaunis, sopusuhtainen ja näyttävä. Mitään sirkushäitä meillä ei olla järjestämässä, vaikka siltä saattaa jonkun mielestä kuulostaa ja näyttääkin. Yritinkin miettiä, millä perusteella tulemme hääjuhlien koristeet ym. valitsemaan. Totesin, että ehkä paras ilmaisu voisi olla "puhtaat värit". Eli kirkkaat, raikkaat värisävyt, joita ei ole taitettu mustalla tai valkoisella. En ole mikään väriopin asiantuntija, joten en osaa termejä googlailusta huolimatta. Kuvat antakoon ideaa asiasta. En aio myöskään tunkea koristeita joka paikkaan, joten aivan niin kirjavia häitä ei ole tulossa kuin kuvien perusteella voisi ajatella. Tai no, mistä sitä tietää, kun tässä innostun. ;)

Guatemalasta ostettu kangas, joka odottaa pääsyä
osaksi päiväpeittoamme.

Viime viikolla tein ensimmäisen hääostoksen ja ostin värikkäitä tuikkukuppeja. Ne ovat odottaneet keittiönpöydällä tarrojen irrotusta. Kun olen niitä siinä katsellut, joku on tökkinyt silmääni. Se voi olla ihan vain ne pohjan tarrat tai se, että kupit ovat ruskeaa pöytää vasten. Tänään kokeilin poistaa violetit kupit muiden joukosta. Se saattaa olla merkittävä tekijä. Tuo vaalean liila ei ehkä sovi muiden värien joukkoon. Vai mitä mieltä olette (kuvat alla)? Eli tarkkaan näitä värejä pitää miettiä, eikä harhaostoksilta ehkä vältytä.

Kun ruvetaan miettimään ruoka-asioita

Yksi tärkeimmistä asioista häissä on ruoka. Se on konkreettinen asia, joka vaikuttaa häävieraiden viihtymiseen. Ruoka on sellainen asia, että siinä tietysti makuasioilla on kirjaimellisestikin paljon merkitystä, joten voi olla, ettei kaikkia vieraita pysty miellyttämään. En ole kuitenkaan koskaan ollut häissä, joissa olisi ollut kertakaikkisen huonoa ruokaa. Yksissä se kyllä vähän tuntui loppuvan kesken...

Tulemme ottamaan häiden tarjottavat pitopalvelulta. Tykkään itse tehdä ruokaa ja erityisesti leipoa, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä häitä varten ruokia itse. Pitopalvelun menusta riippuen saatan miettiä jonkinlaisen jälkiruoka-/kakku- tms. buffetin tekemistä omin ja kavereiden voimin tai kakun tilaamista jostakin muualta. Näitä kaikkia voimme ruveta miettimään sitten, kun juhlapaikka on päätetty. Lähtökohtana on kuitenkin buffet-ruokailu.

Meillä ruokailua rajaa muutama ruokavalioasia. Itse pyrin aina huomioimaan ruokavalioon liittyvät rajoitteet, kun tarjoan ruokaa. En halua tehdä häissä poikkeusta. Minulla itselläni on vehnäallergia. Äidilläni taas on keliakia, samoin kuin muutamalla muulla vieraistamme (nopealla laskulla ainakin neljä keliaakikkoa). Lähtökohtana on siis täysin vehnätön ja gluteeniton kattaus. Minusta tämä on yksinkertaisesti helpompaa.

Toinen rajoite on yhden vieraamme vakava kala-allergia. Hän ei kertakaikkiaan voi olla samassa tilassa, jossa tarjotaan kalaa. Jos hän osallistuu häihimme, mitä tietysti toivomme, jätämme myös kalan kokonaan pois listalta. Tämä saattaa joistakin kuulostaa kamalalta, mutta olimme molemmat T:n kanssa sitä mieltä, ettei se ole meille ongelma eikä kynnyskysymys.

Lisäksi ovat tietysti muutamat kasvissyöjäkaverit, mutta se ei tuota suurta ongelmaa, koska kasvissyönti on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla niin yleistä. Hankalampi tapaus on siskoni, joka on täysin vegaani. Hänelle otamme kyllä omat ruoat, sillä täysin vegaaninen häämenu kuulostaa taas minusta kamalalta. :D

Jottei tämä teksti veny hurjan pitkästi, kerron varsinaisista ruokasuunnitelmista ja -haaveista erikseen.

Hääpaikan etsinnän viimeiset metrit

Olisiko tästä vihkipaikaksi?

Kävin katsomassa ensimmäisiä ehdokkaita häidenviettopaikaksemme kesäkuun puolessa välissä. Nyt ollaan syyskuun puolivälissä eikä päätöstä ole vielä tehty sen suhteen, missä häitämme juhlitaan. Tänään saimme kuitenkin nytkäytettyä jäähyllä olleen paikkojenkatsastuskierroksen uudelleen käyntiin. Kävimme katsomassa yhtä, varsin potentiaalista juhlapaikkaa. Toiseen, siskoni suosittelemaan paikkaan taas otin yhteyttä ja sovin katselmuksen ensi viikon torstaille.

Näillä näkymin tuo ensi torstain juhlatila olisi sitten viimeinen, jota käymme katsomassa. Sen jälkeen olisi aika tehdä päätöksiä. Tajusin jo onneksi hyvin varhaisessa vaiheessa juhlapaikkatutkimusta aloittaessani, että kompromisseja on pakko tehdä. Koska emme halua pulittaa juhlapaikasta älyttömiä summia, täytyy tyytyä joissakin asioissa vähän vähempään.

Toivomme selviävämme juhlatilan vuokrasta alle tonnilla. Tämä tarkoittaa pääkaupunkiseudulla sitä, että hienoimmat juhlatilat ovat herkästi yli tuplasti budjettimme. Vaihtoehtoja noin tonnin tai alle kustantavistakin juhlapaikoista kyllä löytyy, vaikka välillä näkee keskustelupalstoilla epätoivoisia tilityksiä. Mutta tällöin tosiaan joutuu yleensä luopumaan jostakin unelmastaan.

Minä olen onneksi valmis ja halukaskin juhlatilaa koristelemaan. Tämä lienee melkeinpä vaatimus, jos haluaa jonkinlaista juhlan tuntua edullisimpiin tiloihin. Monien juhlatilojen miljöö ei ole välttämättä se kaikkein kaunein, vaan piha saattaa olla melko olematon, rauhaton tai meluisa. Me joudumme tätä vähän pohtimaan, sillä olisi ideaalia, jos vihkimisen voisi suorittaa ulkona. Toisaalta meidän ei tarvitse miettiä kulkua kirkolta juhlapaikalle. Tämä on yksi muuttuja kirkkohäistä haaveileville pareille.

Tulen tekemään listaukset pääkaupunkiseudun juhlapaikoista, kunhan kaikki vaihtoehdot on katsastettu, oma tilanteemme selkenee ja saamme tilan varattua.

Morsian epätoivon partaalla juhlatilojen kanssa?

Viikko karkkilakkoa takana

Olen nyt viikon pitänyt kiinni päätöksestäni olla syömättä karkkia. Viikko on sujunut yllättävän helposti. Kevytcolaa on kyllä kulunut paljon, mutta se ei ole minulle mitenkään epänormaalia, valitettavasti. En ole joutunut suurten kiusausten valtaan. Motivaatiota lisää se, että paino on lähtenyt viimein laskusuuntaan.

Yleensä ensimmäinen viikko herkkulakkoja on hankalin, mutta voi olla, että kestävyyttäni testataan kunnolla vasta tässä toisella ja kolmannella viikolla. Paras ase karkkihimoja vastaan on riittävä syöminen. Niinpä aloitin tämän maananatain valtavalla tuorepuurolla. Nyt lähden sen voimalla töihin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Helkkarin maalaisromantiikka!

Pahoittelen, jos joku loukkaantui otsikosta! Minulla ei varsinaisesti ole mitään maalaisromantiikkaa vastaan: ideat ovat kauniita ja koristelu yleensä ekologista. Mutta kun sitä on kaikkialla!

Tämä tunne pulpahti eilen yli, kun selailin Pinterestiä hakusanalla "häät": Vähintään seitsemänkymmentä prosenttia ensimmäisistä noin paristasadasta hakutuloksesta on maalaisromantiikkaa. Ja Facebookin hääkirppis on täynnä "tavaraa maalaisromanttisista häistä".

Minä haluan ideoita ja inspiraatiota ei-maalaisromanttisista häistä! En ole hääkirppareilta bongannut vielä juuri mitään ostettavaa, sillä tuntuu, että kaikki on tehty säkkikankaasta tai pitsistä. En voi olla ainoa laatuani, mutta selvästi olen vähemmistössä. No, ehkä tämä buumi ehtii laantua ennen omia häitä. Ehkä ei...

Tuskin kuitenkaan on odotettavissa, että sateenkaaren värit saavuttavat massainnostuksen. Voin kyllä olla väärässä siinäkin. Jos jotakuta kiinnostaa katsella välillä kuvia värikkäistä häistä, kannattaa selata Pinterestiä hakusanoilla mexican wedding tai colorful wedding. ;)

Ensimmäinen hankinta häihin

Olen hääjärjestelyiden alusta asti ollut sitä mieltä, että ensin päätetään paikka ja sitten mietitään sen koristelu. Mutta kun paikan valinta kestää ja kestää, niin tiukimmankin päätöksen pitää joustaa.

Instagram-tiliäni seuraavat ovatkin nähneet jo kuvan tekemästäni löydöstä. Piipahdin keskiviikkona Tokmannilla (en Etolassa, kuten Instaan kirjoitin :D) ja bongasin sieltä ihanat pienet tuikkukipot, joita löytyi juuri sellaisissa väreissä, joista kuvittelen häidemme värimaailman koostuvan. Jätin kipot kuitenkin tuolloin vielä hyllyyn, mutta olin aika varma, että haluaisin ne.

Eilen näytin kuvaa T:lle ja odotin, että hän pitää kippoja kauheina. Makumme kun ei aina ihan kohtaa... Mutta yllättäen sulhoni olikin sitä mieltä, että tosi kivoja ovat. Ja sain ostoluvan. ;) Tänään sitten töiden jälkeen tein reissun lähimmälle Tokmannille ja ostin 36 tuikkukippoa vajaan kahden vuoden päästä vietettäviin häihimme.

Jo paluumatkalla kotiin (pyöräilin kipot repussani) aloin miettiä, oliko tässä nyt taas mitään järkeä. Meillähän on tarkoitus viettää häitä keskellä kesää, jolloin kynttilöille ei välttämättä ole juurikaan edes tarvetta. Mihin katosi päätökseni olla ostamatta mitään ennen kuin hääpaikka ja muutoinkin tarkemmat suunnitelmat ovat selvinneet?

Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä kun ostin. Jos en olisi ostanut, olisin kuitenkin katunut asiaa. Samanlaisia kipposia kun tuskin olisi enää myöhemmin löytynyt. Ja totesin, että voihan niihin laittaa vaikka kukkasia. Mutta nyt ymmärrän, miksi Facebookin hääkirppis on täynnä käyttämättömiä tavaroita. "Kyllä nää saa sitten myytyä, jos ei tulekaan käyttöön..." Niinpä niin. Mutta onneksi se näyttää olevan totta.

Mutta ai että on ihanaa, kun nyt on jotakin konkreettista tehty, oli se sitten kuinka pientä hyvänsä! :)

Karkkilakko

Kirjoittelin aiemmin aikeestani ryhtyä pudottamaan painoani hitaasti kohti hääkroppaa. Pistinpä itselleni pienen haasteenkin, jonka palkintona olisi se, että saisin teettää itselleni hääpuvun. No, mites on sujunut?

Kuva täältä

Ei siis kovin hyvin. Olen onnistunut tässä viime aikoina lisäämään painoani parilla kilolla. Vatsanseutuni alkaa olla melko turpeassa kunnossa. Sitä todistaa myös se, että yksi ekaluokkalaiseni kysyi, onko minulla vauva vatsassa. En siis liioittele, kun sanon, että pudotettavaa on.

On aika ryhtyä radikaalimpiin toimiin. Minun ongelmistani suurin ovat karkit, joita pystyn mussuttamaan yli-inhimillisiä määriä kerralla. Päätin siis, että huomisesta alkaen jätän karkit kauppaan ja muiden mutusteltavaksi aina jouluun saakka. Jep, luit oikein: jouluun saakka. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että joululomaan, joka minulla alkaa tänä vuonna pari päivää ennen aattoa.

Monet ovat sitä mieltä, että totaalikieltäytyminen on typerää. Monien ihmisten kohdalla väite pitää varmasti paikkansa, mutta itse olen vuosia ylipainon kanssa kamppailtuani todennut, että minulle sopivat tällaiset hyvin kurinalaiset toimet. En pysty neuvottelemaan itseni kanssa tai huijaamaan itseäni.

Tänään kävin kaupassa ja ostin pienen jäähyväissatsin karkkeja, jotta ei jää mitään himoja hampaankoloon. Tai siis ihan varmasti herkkuhimo iskee, mutta jotenkin minun on henkisesti helpompi aloittaa, kun tiedän, että viimeiset karkit muutamaan kuukauteen on nyt syöty.

Lupaan raportoida, jos repsahdan! ;)

Kutsujen suunnittelua

Häidemme kutsujen suhteen meillä on sulhasen kanssa jonkin verran visioita. Olemme ihastuneet laserleikkurilla toteutettaviin kuvioihin. Minä bongasin joskus jostain taulun tai vastaavan, jossa oli taustaksi maalattu muistaakseni keltaisen, oranssin ja pinkin sävyjä liukuen. Päälle oli vanerista tai vastaavasta leikattu koristeellinen, siro, pitsimäinen kuviointi. En valitettavasti löydä tuota kuvaa enää mistään.

Tuo taulu on jäänyt aivojeni taka-alalle kummittelemaan, ja kun sulhanen puhui joskus hääkutsujen toteuttamisesta laserleikkurin avulla, ideat yhdistyivät. Eilen päätin vähän hahmotella liukuvärjäysideaani ja maalailin vesiväreillä muutamia koeliukuja. Minulla ei ollut oikeanlaista sivellintä, joten homma ei mennyt ihan täydellisesti. Aluksi näyttikin siltä, ettei tulos ole lainkaan haluamanilainen. Mutta kun värit kuivuivat ja katsoin niitä uudelleen, eivät ne enää niin vääränlaisilta tuntuneetkaan.

Tässä yksi koeliu'uista.

Tänään päätin vähän mallailla, miltä laserleikattu kuviointi näyttäisi. Sain jostakin päähäni, että kuvion tulisi olla mustalla pahvilla, vaikka oikeasti olen kyllä tainnut ajatella valkoista. Näyttää siltä, että rankahko työviikko alkaa haitata aivotoimintaa. Minulla ei ollut mustaa kartonkia, joten maalasin vesivärillä pienen mustan alueen, johon sitten kaivertelin kuvioita terävällä askarteluveitsellä. Se oli super-vaikeaa, enkä saa käsin millään tarpeeksi siroa lopputulosta.

Joo, ei siitä nyt tullut edes välttävästi mallia näyttävää, joten kokeiluja täytyy jatkaa. :D Jos haluat etsiä tämäntyylisiä ideoita Pinterestistä, käytä hakusanoja "laser cut wedding". Liukuvärjäys taas on englanniksi ombre. Sillä löytyy kaikkea seinämaalauksesta korvakoruihin.