tiistai 17. huhtikuuta 2018

Twerkkaus - uhka vai mahdollisuus?

Ensi lauantaina vietämme siis hääblogipäivää, jonka aloitamme vauhdikkaasti. Love Me Do -messuilla sain kutsun kokeilla twerkkaamista tai muuta tanssilajia HiMO Clubilla. Ensin ajatukseni olikin varata tanssisalilta näytetunti, mutta kun ajatus hääblogipäivästä syntyi, otinkin heti yhteyttä HiMOlle ja kyselin, olisiko heillä halukkuutta osallistua päiväämme pitämällä meille näytetuntia.

HiMO Clubilta oltiin heti innokkaasti mukana. Keskustelimme mahdollisesta tuntivaihtoehdosta ja olin itse kiinnostunut mm. twerkkauksesta ja sitä suositeltiin meille salilta. Emmi, joka twerkkaustunnin meille pitää, on kuulemma ohjaajana supersuosittu. Emmin Facebook-sivuilta voi katsoa mm. videoita twerkkaustunneilta ja myös Instassa @emmisdance kannattaa kurkata, jos haluaa nähdä, miltä tunneilla näyttää.

Twerkkaustunti kiinnostaa minua todella paljon! Olen sellainen, että tuollaisilla tunneilla osaan heittäytyä menoon, vaikka en välttämättä näytä ihan samalta kuin tanssimimmit videoilla. Toisaalta homma näyttää ihan superraskaalta hetkutuksineen ja kyykkyasentoineen. Tuota jos tekisi viikottain, saisin varmasti laiskottelevat vatsa- ja reisilihakset hommiin. Varsinkin, kun pepussani riittää hetkuteltavaa... Ehkä tästä tuleekin uusi innostava harrastus, jolla kilot häitä varten karisevat. :D

Muutamissakin polttareissa, joissa olen ollut, on ohjelmana ollut jonkinlainen tanssitunti. Ne ovat olleet tosi kivoja kokemuksia! Itse tykkään tuollaisista jutuista, joissa kaikki pääsevät olemaan mukana eikä vain morsian osallistu, siis ajatellen myös omia polttareita. Itse voisin kuvitella, että twerkkaus tai jotkin muut hieman eksoottisemmat tanssitunnit voisivat olla kivaa ohjelmaa polttareihin, sillä välttämättä kovin moni ei ole kokeillut ja tilanne on sellainen, jossa ei tarvitse suorittaa.

Wikipedia-artikkeli esittelee twerkkauksen olevan "seksuaalisesti provosoiva tanssityyli", mikä varmasti aiheuttaa jonkin verran ennakkoluuloja lajia kohtaan. Olen itsekin kuullut ystäviltä kauhistuneen kertomuksen heidän eksyttyään twerkkausbileisiin. Itse kuitenkin lähden avoimin mielin katsomaan, tuleeko ahdistunut ja yliseksuaalinen olo vai hauskaa liikuntaa tyttöporukalla. Uskon vahvasti jälkimmäiseen. Lohduttavaa on myös se, että ilmeisesti pepun kuuluukin tanssin tiimellyksessä vähän hyllyä. ;)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Tapahtumatuotantoa harjoittelemassa

Ensi viikolla pääsemme taas ihanian hääbloggarikollegoiden kanssa viettämään toivottavasti hauskaa päivää yhdessä. Tällä kertaa kyse ei ole häätapahtuman blogimiitistä, vaan ihan itse alulle panemastani tapahtumasta, jota olen eri yhteyksissä kutsunut vähän vaihtelevilla nimillä Hääbloggari- tai Hääblogipäiväksi.

Sain tammikuussa idean ryhtyä selvittämään, olisko pientä yhteistä päivää mahdollista järjestää ihan omin voimin, messuja kun on tiedossa seuraavan kerran vasta syksyllä. Heti alkuun sain apua Mennään naimisiin -lehden päätoimittajalta Paula Kirvesmäeltä, joka järjesti yhteyden Radisson Blu Plazan kanssa, jossa suurin osa päivästämme vietetään.

Vastaukset yhteydenottoihini ovat vaihdelleet suuresti, ja varmasti lähestymiseni joihinkin tahoihin on ollut vääränlainen, enkä ole osannut varautua kaikkiin kysymyksiin. Välillä on meinannut stressiäkin pukata, kun on tuntunut, ettei ole vielä mitään kivaa kasassa. Aluksi kun tuntui, että kaikki onnistui, mutta sitten alkoi tulla vastaukseksi ei:tä. Moni ihana bloggarikollega on kysellyt, tarvitsenko apua, mutta vastuuta on ollut vähän vaikeaa jakaa, kun on halunnut olla koko ajan kärryillä siitä, mitä on kenenkin kanssa sovittu.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että kiva päivä on tiedossa. Toivon ainakin niin... Tällä kertaa kun päivän onnistuminen on aika lailla omasta työpanoksesta kiinni. Täytyy sanoa, että jos jatkossa päätän vastaavaan hommaan ryhtyä, pitää ajoittaa se omien lomien kanssa paremmin. Ja laittaa viestejä vielä aiemmin liikkeelle. Nyt osa jutuista jäi vähän viime tippaan.

Huomaan myös, että omien häiden suunnittelu sekä blogin kirjoittelu ovat tämän tapahtuman suunnittelun myötä jääneet vähän paitsioon. Tulevan viikon aikana tiedossa kuitenkin ennakkojänskätystä päivään liittyen sekä tietysti fiiliksiä sen jälkeen.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hääjuomat


Monet morsiamet (kyllä, tästä asiasta olen nähnyt vain morsianten kommentteja) sanovat, etteivät halua häistään mitään örvellystä ja haluavat säännöstellä vieraiden alkoholinsaantia. Toisaalta monien huoli on se, että juomat riittävät. Olisihan noloa, jos alkoholijuomat loppuisivat kesken hauskanpidon.

Hauskaa voi ehdottomasti olla ilman viinaa, mutta kyllä minä kuulun siihen koulukuntaan, joka haluaa huolehtia häiden juomatarjoilusta siinä missä ruokapuolestakin. Yksi hääpaikan valintakriteereistä oli se, että sinne saa viedä omat huomat, sillä ravintolan hinnoilla emme olisi kyenneet tarjoamaan vieraille juomia.

Koska meillä häitä vietetään pääasiassa kaveriporukalla, on tunnelma toivottavasti lähempänä hyviä bileitä kuin sukujuhlia. Tietenkään tavallisia kotibileitä vastaavia juhlia ei ole tarkoitus järjestää, laitetaanhan häihin sen verran rahaakin. Alkoholia kuitenkin juhlissamme kuluu todennäköisesti ihan reippaasti. Mitäs juomia on sitten tarkoitus hankkia? Emme ole kovin tarkkaan vielä juomia suunnitelleet, mutta ajatuksia on heitelty ilmoille. Aika perinteisillä linjoilla mennään tässä suhteessa.

Häiden alkuun olisi kiva järjestää kaikille jotkut pienet alkujuomat samalla, kun ihmiset odottavat vihkimisen alkamista. Jotakin melko kevyttä ja raikasta varmasti tässä vaiheessa. Vihkimisen jälkeen todennäköisesti nostetaan maljat kuohuviinin muodossa. Ruoan kanssa tarjolla on tietysti puna- ja valkoviiniä, mutta myös joitakin laadukkaampia oluita voisi olla tarjolla ruoan kanssa.

Loppuillan tunnelmasta humaltumisen muodossa vastaavat viinitonkkien lisäksi olut-, siideri- ja lonkerotölkit. Emme kuulu niihin ihmisiin, joita tölkit kovasti häiritsevät. Voisimme kuitenkin harkita kustomoitujen neopreenisten tölkkisukkien (en keksinyt parempaa termiä) hankkimista. Ne voisivat samalla toimia mahdollisesti vieraslahjoina.


Olemme pohtineet myös drinkkibaaria. Tällöin baarista voisi tilata itselleen jonkin juoman parista-kolmesta eri vaihtoehdosta. Tämä vaatisi yhden henkilön baariin töihin. Voisi toki olla niinkin, että jokainen saisi halutessaan sekoitella itselleen drinkin ohjeiden mukaan, mutta eihän se olisi yhtä hienoa. Myös booli/boolit voisivat olla vaihtoehtona drinkeille. Sekä booli että drinkit muiden juomien lisäksi olisivat melko varmasti liikaa. Joka tapauksessa haluan, että myös laadukkaita alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla.

Juomat tulemme melko todennäköisesti hankkimaan ulkomailta. Viro on tietysti perinteinen vaihtoehto, mutta verojen noustua, monet suuntaavat katseensa nykyään Riikaan. Ei mahdoton vaihtoehto meillekään. Toinen alkoholikohdemaa voisi olla Slovakia, jonne matkaamme ensi keväänä jääkiekkoa katsomaan. Harkitsemme reissun tekoa autolla, jolloin hääjuomat voisi tuoda samalla reissulla. En ole kyllä selvittänyt Slovakian hintatasoa, mutta jotenkin luulisin sen olevan Suomea ja Viroa edullisempi...

torstai 5. huhtikuuta 2018

Sukupuoliroolit parisuhteessamme

Koska hääsuunnittelumme ei tällä hetkellä etene, ajattelin kirjoittaa ylipäätään meistä vähän erilaisesta näkökulmasta. Aiemminhan olen kirjoitellut historiastamme sekä lässytekstin yhteiselostamme. Mielestäni perinteiset sukupuoliroolit ovat monessa asiassa Suomessa jo vähän murenemassa, mutta tietyt asiat pitävät edelleen kutinsa monessa heterosuhteessa.

Joku voisi ajatella, että on ihan vanhanaikaista enää edes puhua sukupuolirooleista. Ehkäpä onkin, mutta itse on kuitenkin monta kertaa tullut peilattua omaa suhdetta sellaiseen perinteiseen mielikuvaan. Meidän suhteessamme nimittäin on asioita, jotka noudattelevat hyvinkin stereotyyppistä jakoa parisuhteessa miehen ja naisen välillä. Toisaalta taas jotkin asiat heittävät täysin häränpyllyä yleiseen ajattelutapaan. En aio nyt joka kohdassa toistella, että tämähän nyt on karsea yleistys ym., pidä se mielessä lukiessa.

Perinteistä

Kodin askareiden jakautuminen: Minä teen ruokaa ja pesen lattiat. T. taas korjaa asioita, huolehtii teknisistä laitteista ja vaihtaa lamput. Meillä ei ole mitään tarvetta murtaa tätä asetelmaa. Minä laitan mielelläni ruokaa (kun voin samalla töllätä kaikkea tyhjäpäistä telkkarista) eikä minulla ole paloa korjailla kodin pikkuasioita tai selvittää, millainen olisi hyvä imuri. T. taas käy mieluusti valmiiseen pöytään ja nauttii nikkaroimisesta ja asioiden selvittämisestä. Toisaalta esim. pyykeistä ja tiskeistä huolehdimme melko tasapuolisesti.

Auton ajaminen: Miehet yleensä ajattelevat olevansa naispuolista puolisoaan parempia kuskeja. En tiedä, kuinka usein tämä pitää paikkansa, mutta meillä tämä luulo on täysin oikeutettu. Minulla on ajokortti, mutta en ole koskaan ajanyt säännöllisesti. Viime keväänä ja kesänä vähän harjoittelin ajamista uudelleen vuosien tauon jälkeen. Se oli kamalaa. Kesän Lapin-reissulla ajoin melkein puolet matkasta. Itkin vain neljästi. Nyt en ole taas ajanut kohta vuoteen. Enkä aio opetella, ennen kuin T. ostaa suunnittelemansa sähköauton (=ei vaihteita).

Hellyydenkipeys: Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Ei ehkä enää pidä ollenkaan paikkaansa eikä kyllä T:nkään kohdalla. Mutta kyllä minä olen meistä se, jolla halipula on kroonisempaa. T. joutuu välillä toppuuttelemaan, että nyt pitää tehdä muutakin kuin pussailla. Meidän perheessä minä olen myös se romanttisempi tyyppi. T. on paljon käytännöllisempi.

Ei niin perinteistä

Penkkiurheilu: Minä olen viettänyt lapsuuteni katsellen kaikkea mahdollista urheilua: jääkiekkoa, mäkihyppyä, formuloita, yleisurheilua ym. (isin tyttö...) Penkkiurheiluhulluus on pysynyt myös aikuisena, vaikka en jatkuvasti seuraakaan mitään sarjoja. Tätä kirjoittaessa taustalla pyörii HIFK-Kärpät liigavälierä. Ja taustalla vain siksi, että minun joukkueeni on TPS. Olympialaisten aikaan voin seurailla kaikkea ammunnasta taitouintiin ja kelkkailusta curlingiin. T:n mielestä urheilun katselu on aivotonta ajanhukkaa. Miten olenkin onnistunut löytämään yhden niistä kolmesta suomalaismiehestä, jotka eivät osaa arvostaa urheilunkatselusta innostunutta naista? Parisuhteessa on kuitenkin tehtävä uhrauksia: T. antoi minulle 30-vuotislahjaksi omatekoisen lahjakortin, jolla lupaa viedä minut ensi vuoden jääkiekon MM-kisoihin.

Casal, Rakkaus, Romanttinen, Onnellinen Pari, VintageSiivousnipotus: Moni mies naureskelee puolivitsillä (tai enemmän tosissaan) siivouksesta niuhottavasta puolisosta: "Nosta sukat." "Astiat koneeseen." "Hyi kun on sotkuista." "Nyt pitää siivota." Ei meillä. T. on kanssani hätää kärsimässä, sillä minun toleranssini sotkuisuudelle on omaa luokkaansa. T. tekee kanssani ihmiskokeita: Kuinka kauan menee, että huomaan villapaidan keskellä eteisen lattiaa tai löydän mädäntyneen kurkun jääkaapin lokerosta? Yleensä hän luovuttaa ennen kuin huomaan. Ei siis ole kyse pelkästään laiskuudesta, vaikka kyllä silläkin oma osansa on. Minä en vain kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota. Meillä siivouksesta nipottaa siis mies. Ja ihan aiheesta, myönnän...


Mitenkäs teillä? Vai onko ihan pöhkö aihe edes pohtia? :)

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hääpäivän ulkonäkö hukassa

Häiden osalta olen suunnitellut monia asioita, mutta yksi asia, jonka pohtimiseen olen käyttänyt hämmentävän vähän aikaa, on oma ulkonäköni. Kroppaprojekti on toki käynnissä ylimääräisten makkaroiden häätämiseksi kehostani (ja viimein on tullut vähän tuloksiakin). Hääpuvun suhteen minulla alkaa myös olla jo aika paljon ideoita, ja todennäköisesti tässä keväällä/kesällä otan uudelleen yhteyttä ompelijoihin ja sovin tapaamisia.

Sen sijaan se, millaisen kampauksen ja meikin haluan, on minulle vielä melkoinen mysteeri. Myös asusteet, kuten korut ja kengät laukusta puhumattakaan, ovat täysi arvoitus. Toki moni näistä asioista on riippuvainen siitä puvusta. Koruja ainakaan en aio edes pohtia ennen kuin tiedän, millainen puku minulle suurin piirtein on tulossa. Ompelijalla saattaa myös olla ehdotuksia asiaan.

Kengät olisi hyvä hankkia hyvissä ajoin, jotta pukua voi sitten sovitella niiden kanssa. Kenkiin pitää myös tottua. Kenkien ulkonäköä tärkeämpi asia minulle on mukavuus. Jalkani ovat kenkien löytymisen kannalta hyvin hankalat, sillä minulla on pahimman luokan lättäjalka, joten suurin osa kengistä on minulle liian kapeita. Liian korkea korko tuottaa myös ahdistusta illan aikana, enkä haluaisi ostaa monia kenkiä. Jonkinlaiset ballerinat on ehkä kuitenkin pakko olla varalla.

Jokin tällainen kampaus voisi tulla kysymykseen.
Kampaus ja meikki ovat sellaisia asioita, joita voisin ruveta tässä pikkuhiljaa miettimään. Kampauksen suhteen minulla on vähän ajatuksia, mutta niiden toteutuksesta en ole ollenkaan varma. Haluan hiukset pois niskasta, sillä minulle tulee muuten varmasti ällö hikitukka jossakin vaiheessa iltaa. Sulhanen kuitenkin tykkää hiuksistani, kun ne ovat auki, joten en halua mitään tiukkaa nutturaa, vaan jotakin vähän ilmavampaa. Ongelman aiheuttaa se, että vaikka hiukseni ovat nyt pituuden puolesta enemmän kuin riittoisat millaiseen kiharakampaukseen tahansa, saisi paksuutta olla tuplat tämänhetkiseen.

Ehkä jotakin tällaista...
Meikkiä en ole osannut suunnitella ollenkaan. Olen vain panikoinut siitä. Olen tässä viimeisen vuoden aikana alkanut pitkästä aikaa käyttää juhlissa ja muissa spesiaalitilanteissa (arkisin en meikkaa ollenkaan) meikkivoidetta ja puuteria. Aiemmin olen siis vain meikannut silmät ja tuputellut vähän aurinkopuuteria ja punaa. Ihoni on ollut todella hyvä, mutta nyt ikä alkaa pikkuisen näkyä, joten olen kaivannut vähän tasaisuutta. Meikki kuitenkin ennemminkin korostaa pieniä juonteita, joita kasvoistani löytyy. Tämä johtuu varmasti kokemattomuudestani meikkaajana, mutta silti minua huolettaa, osaako ammattimeikkaaja tehdä pohjan, joka piilottaa eikä korosta epäkohtia. Toisaalta osaan tehdä itselleni mielestäni kivoja silmämeikkejä ja pelkään, etten olekaan tyytyväinen meikkaajan tekemään. Eli meikin suhteen ei suunnitelmia, mutta paljon ahdistusta. Naama kun on kuitenkin melko iso osa ulkonäköä. :D

Olen vähän ajatellut, että ensi kesänä juhlittaviin kavereiden häihin kävisin laittamassa kampauksen ja meikin jossakin nähdäkseni, millaiset niistä tulevat. Pitää siis alkaa kartoittaa Espoon tarjontaa... Olisi mahtavaa, jos meikkaus ja kampaus onnistuisivat samassa paikassa.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Hääblogikuulumisia

Blogini päivitystahti on viime aikoina ollut tavallista väljempi, sillä hääasiat eivät ole edistyneet ja huomio on kohdistunut muihin asioihin. Kun häävalmistelut aloittaa näin ajoissa, on väkisinkin kausia, jolloin häitä ei edistetä juuri mitenkään. Varsinkin kun se sulhasen mielestä on pikkuisen liian aikaista. Ei siis ole kyse mistään hää-ähkystä, vaan ihan vain siitä, ettei nyt ole mitään häihin liittyvää työn alla (päätin jättää sen vihkiajan varaamisenkin vähän myöhemmäksi).

Loppusyksystä minusta tuntui, ettei hääblogeissa riitä lukemista, kun monilla muilla bloggareilla tekstejä syntyi vähemmän. Nyt taas itselläni on ollut parin viikon tauko blogien lukemisessa, ja tänään olen sitten kirinyt tuota aikaa kiinni lukemalla blogitekstejä tuntikausia. Yhtäkkiä niitä tuleekin kuin liukuhihnalta.

Tämän vuoden hääsesonki alkaa jo pikkuhiljaa kolkutella ovella, mikä näkyy myös blogiteksteissä. On ihanaa nähdä, kuinka häävisiot alkavat käydä konkreettisiksi, itsellä kun kaikki on vielä niin ilmassa. Viime aikoina on selvästi ollut hääkenkienostobuumi. :)

Myös muutamia uusia blogeja on tullut lukulistalleni, mikä on piristävää! Enää en jaksa aktiivisesti etsiä uutta luettavaa, mutta aina sieltä täältä osuu uusia blogeja silmään. Älä siis epäröi vähän mainostaa omaasi, jos olet aloitteleva bloggaaja. Kommenttikenttään voit hyvin lisätä oman blogisi, jota en välttämättä ole vielä bongannut. Yhtä uutuutta minun on pakko mainostaa, vaikkei se täysin hääblogi olekaan. Nyt on viimein saatu blogikentälle häistä bloggaava sulhanen! Käy kurkkaamassa (K)Akkavalta -blogi, jos vielä et sitä ole löytänyt. Tähän mennessä sieltä löytyy pari hääaiheista tekstiä perhe-elämään keskittyvän blogin sisältä.




Ekologisuus häissä

Ekologisuus on aiheellisesti suuri teema vähän kaikilla elämänalueilla eivätkä häät ole poikkeus. Häät vietetään sillä ajatuksella, että se on kerran elämässä -tapahtuma, joten moni saattaa ajatella, että no, kai minä nyt tämän kerran saan olla ajattelematta koko maailman parasta. Suomessa avioliittoja kuitenkin solmitaan vuodessa lähes 25 000 (lähde). Vaikka kaikkia häitä ei vietetä suurella hulabaloolla, riittää kunnon pirskeitä sen verran, että jos jokainen pari juhlii välittämättä huomisesta, tässä käy vielä hullusti.

Itse haluankin siis pitää huolta siitä, että häissämme pohditaan myös sitä, mikä on vaikutuksemme ympäristöön.Täydellisiä ekohäitä ei todellakaan ole luvassa enkä yritä jeesustella, että kaikessa pitää pohtia vain ympäristöä, mutta ehkä toivoisin, että itse pystyn pitämään järjen kädessä, mitä ostoksiin ym. valintoihin tulee ja ehkä voin inspiroida jotakuta muuta pohtimaan omia valintojaan.

Tässä siis muutamia asioita, joita hääjärjestelyiden lomassa voisi pohtia:

Jotain uutta vai jotain vanhaa
Hääkirppikset ovat tulleet jäädäkseen sekä Facebookiin että ihan omaksi sivustokseen. Häätavara liikkuukin ihailtavaa tahtia ja jonkun toisen täydellistä päivää täydentänyt asia pääsee tuottamaan iloa uudelleen. Tai jos joku on sattunut tekemään hutiostoksen, saattaa se ollakin toiselle kelpoaarre.

Myös hääpuvut tekevät nähdäkseni kauppansa hyvin kirppiksillä. Jos itse ei löydä sopivaa hääpukua käytettynä, voi ainakin pohtia, pistäisikö sen kuitenkin kiertoon omien häiden jälkeen kaapissa pölyttymisen sijaan. Itse aion teetättää pukuni, joten se tulee tietysti uutena. Häiden jälkeen tulen muokkaamaan mekon siten, että sitä voi käyttää myös häiden jälkeen, joten puku ei toivottavasti jää vain kaappiani koristamaan. Samalla tuen suomalaista työtä.

Saisinko tämän lainaksi?
Häähuumassa tulee ehkä helposti hankittua asioita ennen kuin miettii, tarvitseeko jotakin edes ostaa. Kun kirpparilla jotain osuu silmään, niin tilaisuuteen on tartuttava, eikö vain? Mutta tarvitseeko kaikkea ostaa itselle? Olisiko muutamalla ystävällä hanallinen boolimalja, jotka saisi lainaan? Tai voisiko valokuvausseinän vuokrata? Toki voi ajatella, että jos ostaa asioita käytettynä ja myy eteenpäin, se on vähän kuin vuokraamista.

Vähemmän on enemmän
Mitä vähemmän häihinsä haalii erilaisia asioita kuten koristeita, sitä vähemmän se kuormittaa ympäristöä. Itse en todellakaan ole mikään minimalismin edustaja, joten tähän minun tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Tarvitseeko pöydässä olla kukkia ja kaitaliinoja ja paperikoristeita ja helmikoristeita ja ja ja...? Todennäköisesti kokonaisuus on myös tyylikkäämmän näköinen, jos ihan kaikkia Pinterestistä bongattuja ideoita ei toteuta omissa häissään.

Kukat, voi kukat!
Häissä kuin häissä on oltava kukkia, on varmasti monen ajatus. Myös itse haluan häihimme kukkia, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Olenkin kirjoitellut omista kimppuajatuksistani. Kukat ovat ehkä suurin yksittäinen juttu ruoan ohella, joissa voi tehdä merkittäviä valintoja ekologisuuden sekä myös eettisyyden näkökulmasta. Kukkien ympäristövaikutusten pohtiminen voi kuitenkin olla kuluttajalle vaikeaa: kotimaisia ei tarvitse kuskailla lentokoneilla, mutta ne on kasvatettava kasvihuoneissa.

Afrikan ja Etelä-Amerikan kehittyvistä maista tulevissa kukissa on kuitenkin myös muita hankaluuksia: Usein työntekijät työskentelevät kurjissa oloissa, huonolla palkalla ja kukkatilat kuormittavat ympäristöä torjunta-aineilla sekä valtavalla vedenkulutuksella.

Koska kaikkia kukkia ei kotimaisina saa, kannattaa pohtia, saisiko kukkia Reilun kaupan versioina. Reilun kaupan kukkatiloilla pidetään huoli siitä, että työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset, palkka verrattain hyvä sekä satsataan ympäristöstä huolehtimiseen.

Mieti toki myös sitä, voisiko koristelua ainakin osittain toteuttaa muutoin kuin kukilla. Kuuntele asiantuntijoita, kun he varoittavat jonkin kukan saatavuuden hankaluudesta tiettynä vuodenaikana.

Tässä pari hyvää artikkelia asiasta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1
http://www.maailma.net/kampanjat/suosi-asiallisissa-oloissa-kasvatettuja-kukkia

Ruoka
Jonkin verran on näkyvissä trendiä kasvisruokahäistä tai vegaanisista häistä. Tämä on varmasti erinomainen asia, jos pari itse noudattaa kasvisruokavaliota tai vegaaniutta. Itse sekäsyöjänä en tällaiseen ole valmis lähtemään, mutta jonkin verran varmasti pohdimme myös häidemme ruoan ilmastollisia vaikutuksia, koska näin teemme arjessammekin.

Suomen ihanimmat häät -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella iso osa morsiamista paheksui yhden morsiamen päättäväisyyttä siinä, ettei hän halunnut liharuokaa häihinsä. Muut morsmaikut pitivät sitä tosi itsekkäänä. Onko niin, että häissä saa olla itsekäs vieraslistan, musiikin, koristeluiden ja ohjelman suhteen ("Nehän on teidän häät!"), mutta auta armias, jos haluat ajatella eläinten oikeuksia tai ilmastonmuutosta, ja itsekkyytesi ylettyy ruokaan saakka?! Sanoisin kaikille, jotka pohtivat täysin kasvishäitä, että siittä vaan! Kasvisruoka voi olla aivan yhtä maukasta ja juhlallista kuin sekaruokakin, eivätkä vieraat siihen kuole, jos joutuvat kerran syömään vähän eettisemmin.

Myös lähiruoka on noussut trendikkääksi, ja hyvä niin. Lähellä tuotettu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän ja tiedät, minne rahasi menevät. Voi siis esimerkiksi pohtia, tulisiko hääkakku suomalaisista marjoista eksoottisten hedelmien sijasta. Jos tämä asia tuntuu itselle tärkeältä, kannattaa se varmaan huomioida jo pitopalvelua tai ravintolaa valitessa. Jos ruoat tekee itse, on valintapäätökset tietysti helpompi tehdä.

Häämatkalle
Meidän taloudessamme suurimman kuorman hiilijalanjälkeemme tuo lentäminen. Niin ihanaa kuin matkustelu onkin, on se myös maapallomme kannalta hyvin kuluttavaa, jos sen tekee lentäen. Häämatkalle lähtiessä voikin pohtia, olisiko kotimaanmatka vaihtoehto. Itse siihen tuskin tyydymme, saatammepa tehdä jopa kaksikin häämatkaa, joten tässä asiassa on itselläni eniten peiliinkatsomista...

Olipas paasaamista! Häiden suunnitteluun liittyy tuhansia päätöksiä ja rahaa palaa yleensä väistämättä hurja määrä. Ymmärrän siis sen, ettei pitopalveluhärdellin keskellä jaksa enää kysellä ruoan alkuperää. Ja sen, että halpoja tuontikukkia ostamalla saattaa kotimaisiin verrattuna säästää merkittäviä summia rahaa. Mutta ehkä voisimme kaikki miettiä asiaa ainakin jossakin kohtaa hääsuunnitteluamme. Meillä kun on vain tämä yksi maapallomme.