lauantai 18. marraskuuta 2017

30-vuotisjuhlat: Juhlatila varattu

Pientä hiljaiseloa ollut tällä viikolla blogissa. Ei ole jotenkin hääjuttujen suunnittelu edennyt, paitsi eilen pieni (tai ehkä vähän isompikin) nytkähdys. Siitä lisää myöhemmin.

Tällä tanssilattialla joraillaan synttäreideni kunniaksi
tammikuun alussa.
Kävin keskiviikkona katsomassa Tapiolassa yökerho Bada Bingiä, jossa päädyin pitämään 30-vuotisjuhlani. Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka vaikeaa tuntuu olevan pääkaupunkiseudun runsaasta baaritarjonnasta huolimatta löytää paikkaa, jonka voi varata ykistyiskäyttöön juomatakuuta vastaan ja johon mahtuu yli 50 ihmistä ja saa tuoda omat ruoat.

Bada Bing vastasi kuitenkin tarpeeseen ja osoittautui täydelliseksi paikaksi! Tilaa olisi vaikka tuplamäärälle ihmisiä. Paikka on kuitenkin yhtenäinen ja helposti rajattavissa niin, ettei porukka leviä liikaa. Ruoat saan viedä paikkaan itse, juomista vastaa tietysti baari. Juomatakuu on hyvinkin inhimillinen. Lisäksi baari on persoonallisesti, minua miellyttävästi sisustettu.

Ja nyt kun Länsimetro viimein todistetusti kulkee, pääsee keskustasta Tapiolaan, aivan yökerhon viereen todella näppärästi. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, ettei mitään kummallista tapahdu ennen tammikuuta.

Meksiko-loossi on kiva bonus sisustuksessa. :)

torstai 9. marraskuuta 2017

Ompelijat vastasivat

Kirjoittelin pari viikkoa sitten äkkipäätöksestäni ottaa yhteyttä ompelijoihin ja kysellä, onko haaveilemani hääpuku toteuttamiskelpoinen. Laitoin puvun budjetiksi 1500€. Jos laskin oikein, laitoin tiedusteluni viidelle ompelijalle. Kaikki ompelijat olivat minuun nopeasti yhteydessä.

Yhdestä ompelimosta sain vastauksen, että heillä puvun teettäminen ei asettamassani budjetissa onnistu. Vastaus oli silti ihana, ammattimainen ja sydämellisesti kirjoitettu. Kaikki muut ompelimot vastasivat, että pukuni on toteuttamiskelpoinen. Ompelijat myös vaikuttivat siltä, että puvun tekeminen olisi heille mieluista.

Nyt ongelmana onkin se, että jos loppuviimein puvun päädyn teettämään, en ollenkaan osaa sanoa, kenellä sen teettäisin. Kaikki ompelijat antoivat hyviä, ammattimaisia vinkkejä ja toteutusideoita. Kaikki kuulostivat mukavilta ihmisiltä. Tietysti vaihtoehtona on, että käyn kaikkia heitä vielä tapaamassa ja puvusta keskustelemassa, mutta jotenkin se tuntuu ammattilaisten ajan haaskaukselta.

Seuraan ompelijoiden tilejä Instagramissa ja sieltä näkee paljon heidän työnnäytteitään. Ongelmana on vain se, että suurin osa teetetyistä puvuista on kuitenkin niitä (minun silmääni) melko tavallisen näköisiä hääpukuja, joten en osaa sanoa, kuka olisi tyylillisesti paras pukuani tekemään. Yksityiskohtiin minulla ei kuitenkaan ole sellaista ammattilaisen silmää...

No, kaipa tämä voidaan lukea niihin positiivisiin ongelmiin. Niin, ja siis eihän minulla ole vielä mitään oikeutta haaveilla hääpuvun teettämisestä, kun asettamani painotavoite on kauempana kuin kesäkuussa, jolloin sen asetin...


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kakkujuttuja

Palataanpas taas hääasioihin: Minä olen hirveän perso makealle ja tykkään leipoa. Voisi siis luulla, että hääkakku on suurin piirtein niitä ensimmäisiä asioita, joita olen alkanut häävalmisteluissa miettiä. Mutta ei, oikeastaa hääkakku on minulle varsin yhdentekevä asia. Joo, kyllä minä hääkakun haluan ja haluan myös, että varsinainen hääkakkumme on sellaista, jota itse voin syödä (vehnätön). Eli en halua, että meillä on hääkakku ja sitten minulle joku korvaava leivos.

Kun kysyin sulhaselta, onko hänellä jotakin erityisiä kakkuhaaveita, en yllättynyt hänen vastatessaan, että eipä ole kummempia. T. muistelee aina kakuista puhuttaessa jotakin vadelma-kinuski-kermakakkua tms., jonka olivat joskus tehneet äitinsä kanssa isänpäiväksi. Muita toiveita hän ei ole osannut esittää.

Kun vertailimme pitopalveluhintoja, tuli väkisin vertailtua myös kakkujen hintoja. Ja kakut ovat aikamoinen kustannuserä. Ravintolassa, johon olemme mahdollisesti päätymässä, kakku maksaa 5,90€/hlö, mikä tarkoitaisi melkein 450€, jos vieraita olisi 75. Ihan järkyttävä summa jälkiruoasta! Kakun saa kyllä paikkaan viedä muualtakin, mutta maksaa sekin.

Rupesimmekin puhumaan mahdollisuudesta, että järjestämmekin jälkiruokajutut itse. Olin jo aiemmin tavallaan ihastunut ajatukseen kakkubuffetista, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ihan iskenyt. Ajatus siitä, että hääviikko menisi kakkuja väsätessä (plus niiden säilytys pitäisi miettiä), tuntui ahdistavalta. En ole myöskään ihan varma, uskaltaisinko jakaa vastuuta asian suhteen. Lisäksi minulla on pieni ongelma kakkujen suhteen: Osaan tehdä superhyvänmakuisia kakkuja, mutta ne näyttävät yleensä ihan järkyiltä.

Olen kuitenkin nyt alkanut pohtia uudelleen itse tehdyn hääkakun mahdollisuutta. Olen seuraillut muiden bloggareiden (esim. Kristan ja Tanjan) hääkakkuharjoituksia, ja pohtinut, osaisinko sittenkin tehdä järkevän näköisen kakun. Ja herranjestas, onhan tässä yli puolitoista vuotta aikaa treenata.

Itse olisin ehkä enemmän juustokakun tai vaikka muodikkaan moussekakun kannalla, niistä kun saisi mahdollisesti helpommin kauniita ja värikkäitä, mutta sulhoa kiehtovat enemmän perinteisemmät kakut. Katsotaan siis, millaiseen lopputulokseen päädymme. Ehkä kompromissina voisi olla se kakkubuffet, mutta sitten on kuitenkin se mahdollisuus, ettei joku saakaan haluamaansa...

30-vuotisjuhlat: Juhlatilan etsinnän vaikeus

Koska hääjärjestelyissä ei ole tarpeeksi hommaa, pitää suunnitella myös muita juhlia. Minä nimittäin täytän kahden kuukauden päästä 30 vuotta. Rakastan juhlien emännöintiä, mutta jotenkin noita syntymäpäiviä on viime vuosina tullut juhlittua ihan säälittävän pienin menoin. Ja onhan 30 vuotta jo sellainen ikä, että sietää juhlia. :) Eli tässä parin kuukauden aikana kerron myös näiden juhlien järjestelyiden etenemisestä. Joku varmasti saattaa saada tästä aineksia hääideointiinkin.

Ajatuksissani on järjestää isot kekkerit, joihin kutsun kaikki kaverini, sellaisetkin joiden kanssa tulee nähtyä vähemmän. Eli lista kutsuvieraslista tulee olemaan jopa pidempi kuin häissä. Tämän vuoksi syntymäpäiviä ei voida juhlia meillä kotona: 70 neliötä alkaisi tehdä tiukkaa, varsinkin kun osa neliöistä menee saunaan ja vaatehuoneeseen. Toinen vaihtoehto olisi tietysti vuokrata jokin tila. Haluan kuitenkin tarjota synttärivieraille jotakin syötävää, mikä tulee kustantamaan jo pitkän pennin. Tämän vuoksi en oikein haluaisi pistää rahaa enää tilavuokraan, joka pienimmissä ja ruppaisimmissakin tiloissa pääkaupunkiseudulla on vähintään pari-kolmesataa euroa.


Tulin siis siihen tulokseen, että järjestän juhlat jossakin baarissa, josta voin varata tilan omaan käyttöömme ainakin alkuillaksi juomatakuita vastaan ja jonne saisi tuoda ruoat itse. Juomatakuu voi olla jollekin vieras käsite: Ideana on se, ettei tilasta itsestään peritä vuokraa, mutta on asetettu jokin raja, kuinka paljon juhlijoiden on ostettava baarista tuotteita (yleensä siis juotavaa, mutta joissakin paikoissa myös ruoka lasketaan mukaan).

Mutta jos häille juhlatilojen kaivaminen netin syövereistä on hankalaa puuhaa, niin vielä vaikeampaa on selvitellä näitä baariasioita. Koska yksityistilaisuuksien pitäminen on harvalle baarille merkittävä osa tienesteistä, sitä ei joko harrasteta tai siitä ei mitenkään selvästi kerrota nettisivuilla. Monissa baareissa on kyllä kabinetteja tms. joita voi varata, mutta ne ovat auttamattomasti liian pieniä.

Olenkin siis käyttänyt aika hemmetin monta tuntia pääkaupunkiseudun baarien nettisivujen selaamiseen. Ongelmana näyttää olevan myös se, että nykypäivänä yllättävän monet juottolat tarjoavat jotakin pientä purtavaa tai catering-palveluita, joten omien ruokien tuomista tilaan katsotaan karsaasti. Minä kuitenkin haluan tehdä ruoat itse, sillä ulkopuolisten valmistamat ruoat tekisivät liian suuren loven budjettiini. T. kyllä sanoi, ettei ruokkiminen ole mitenkään pakollista, mutta minusta olisi kyllä tosi hassua kutsua ihmisiä paikalle ilman, että tarjoan heille mitään: Ostakaa itse juomanne ja nähkää nälkää. :D

Tänään sain ilokseni oikein lupaavan kuuloisen tarjouksen eräästä yökerhosta. Olen melko varma, että tartun siihen, koska juomatakuu on mielestäni oikein ihmillinen, tilaa olisi enemmän kuin tarpeeksi ja baari on sopivan persoonallisen oloinen. En ole kyseisessä paikassa ikinä käynyt, joten pitää käydä fiilistelemässä paikan päällä, mutta synttäreiden kohdalla en ole tilasta niin tarkka kuin häissä.

Tästä lisää, kunhan saan paikasta vähän kuvia ja päätän, vietetäänkö juhlat juuri siellä.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Toinenkin kaaso suostui tehtäväänsä

Jee! Minulla on kaksi ihanaa, innokasta kaasoa! Lauantain Tampereen vierailuun mahtui pieni kahdenkeskeinen hetki ystäväni Lauran kanssa. Meitä oli siis mukana kolme ystävystä, mutta ajattelin, että haluan pyytää Lauraa kaasokseni aivan kahden kesken, ja siihen tarjoutui tilaisuus juuri ennen kuin hyppäsin junaan kotiin päin. Kuten siskonikin kanssa, suoritin kysymykseni ilman sen suurempia krumeluureja.

Olemme Lauran kanssa tunteneet toisemme jo kaksikymmentä vuotta. Teinivuoden tuli pyörittyä tiuhaan yhdessä, ja Laura jos kuka tietää, millaisiin hyypiöihin olen nuorempana ollut ihastunut. Jostain syystä olin hieman jännittänyt, miten ystäväni pyyntöön vastaa. Laura on ihan pian tulossa äidiksi, joten muutoksia on luvassa. Mutta onneksi hän oli vain otettu ja vastasi innolla myöntävästi. Pyyntöni oli kuulemma myös yllätys.

Kahden ihanan ihmisen kanssa pääsen siis hääsuunnittelua jatkamaan, sulhasen lisäksi tietysti. Pääasiassahan varmaankin pidämme T:n kanssa narut omissa käsissämme, mutta on kiva saada myös muiden näkökulmia ideointiin. Vielä minulla on pieni kysymysmerkki, haluaisinko kolmannenkin kaason, joka asuisi täällä pääkaupunkiseudulla. Pitää varmaan vähän keskustella sulhasenkin kanssa tästä asiasta. Askarteluapua minulle on kaasojen lisäksi onneksi luvassa opeystävistä, vaikka en lisää kaasoja ottaisikaan. :)

Arvonta suoritettu


Reilu viikko sitten pistin pystyyn blogiurani ensimmäisen arvonnan. Arvonnassa palkintona olivat ihanat morsiamen isälle tarkoitetut kalvosimet, jollaiset minunkin isäni tulee aikanaan saamaan.

Osallistumisaika umpeutui viime perjantaina, joten nyt oli aika arpoa voittaja. Osallistujiahan oli hulppeat viisi kappaletta. Arpaonni suosi tällä kertaa Sandea, johon otan vielä henkilökohtaisesti yhteyttä. Kiitos osallistujille ja onnea Sandelle!


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Vuosipäivän viettoa

Junassa
Eilen siis tuli täyteen yksitoista vuotta tapaamisestamme. Vietämme vuosipäiväämme tuona päivänä, sillä mitään sen lujempia sopimuksia ei koskaan tehty siitä, mikä suhteemme on. Se vain tapahtui, ilman draamaa, ja molemmat tiesivät, että yhdessä ollaan.

Vuosipäivämme ei mennyt ihan perinteisissä merkeissä, kun minä jouduin sopimaan samalle päivälle treffit kahden rakkaan ystäväni kanssa Tampereelle. Toisella on esikoisen laskettu aika kuukauden päästä, joten yhteisiä viikonloppuja ei ollut montaa, ja asumme kaikki eri paikoissa. Sovimme siis yhteisymmärryksessä sulhasen kanssa, että minä piipahdan Tampereella, ja nautimme toistemme seurasta illalla. Tähän väliin täytyy todeta, ettei T. ole mikään suuri romantikko, mitä tulee vuosipäiviin ym.

Viime vuonna juhlimme pyöreitä vuosia vähän suurellisemmin viikonloppureissulla Tallinnassa yöpyen Swiss-hotellissa, joka on ehdottomasti hienoin hotelli meidän normaalisti aika vaatimattomien majoituspaikkojen historiassa. Tänä vuonna mentiin vähän pienemmällä kaavalla. Teimme yhdessä ruokaa: sisäfilée-pihvejä, lohkoperunoita ja salaattia sekä jälkkäriksi mutakakkua. Aika herkkua, etenkin kun olen tällä viikolla aloitellut lihansyöntiä lihattoman lokakuun jälkeen.


Tänä aamuna jatkoimme vähän normaalia herkummalla aamupalalla, tai oikeastaan brunssilla. Eipä sitä muuta oikeastaan tarvittu kuin yhteistä aikaa hyvän ruoan parissa, kun T. on viime aikoina tehnyt melko pitkää päivää väitöskirjaansa viimeistellen. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin yhteisiin vuosiin.


Ja ehkä ehkä vuosipäiväviikonlopun kuitenkin kruunasivat lentoliput, jotka ostimme kesäkuuksi Portugaliin. :D